Anun matkat

Näin monta kilometriä pitää tulla, että kirjoituskäsi alkaa taas toimimaan. Ja kun vielä osaisi käyttää konetta ja näitä ohjelmia, niin elämä olisi helpompaa. Pelkkä kuvien siirtäminen on tuskan takana. No tuleepa selailtua vuoden 2018 kohokohtia ja ihmetellä omaa nuoruuttaan 🙂

Olemme siis matkustaneet viiden maan läpi tänne Espanjaan ja yövyimme monessa paikassa. Nyt olemme pysähtyneet tänne Cabopinoon, missä on ”miljoona” suomalaista talvehtimassa. Mikäpä on talvehtia, kun ilmasto on mukava ja lähellä on paljon katseltavaa ja koettavaa.

Täällä tulee myös ylikuntoon kun tarjolla on kaikenlaista urheilullista aktiviteettia. Tänäänkin on päivä aloitettu bodyjumpilla ja teki kyllä kipeille käsille kutaa.

Eilen pyöräiltiin aamun vesijumpan jälkeen lähikylään ja rannan kautta takaisin n.10km yhteensä. Onneksi on sähköpyörät, kun tuolla on mäet ihan hullun jyrkkiä.

Tänä vuonna meidän elämää on helpottanut skootteri, jolla on kätevää käydä kaupassa. Myös lähikaupunkeihin on nopsa ja kätevä ajaa. Esim. Fugeen jota ystäväni hauskasti kuvasi Orimattilaksi.

Tämä alun teksti on siis kirjoitettu marraskuussa -24 ja teknisten ongelmien vuoksi se jäi vain luonnokseksi. Mutta nyt huhtikuussa -25 jatkan tästä mihin jäin 🙂

Mahtava reissu on takana ja eipä noin pitkää pätkää varmaan enää tule koettua. Näin jälkeenpäin näkee asioita erilailla ja onkin varmaan fiksumpaa kirjoitella tarinaa vasta nyt.

Tuolla Cabopinossa olimme yhteensä kuusi viikkoa, johon sisältyi joulu, uusivuosi ja loppiainen. Espanjassa kaikki nämä pyhät ovat isoja perhejuhlia joita juhlitaan kaduilla ja ravintoloissa koko perheen voimin. Me juntit (minä ja Timo) möllöteltiin vain autolla ja mentiin normaaliin tapaan nukkumaan yhdeksältä. Tuo urospuolinen kumppani on vähän huono valvomaan ja juhlimaan, joten ei sitten nähty edes uudenvuoden raketteja. Harvoin valvotaan kotonakaan uutenavuotena raketteihin asti. Onhan se tietysti erilaista kun voi olla ulkona ja kaupungilla on kaikki paikat auki ja musiikki soi. Voisin jopa tottua tuohon elämäntapaan helposti!

Tällä leirintäalueella on vankka suomalaisyhteisö ja he puuhaavat yhteistapahtumia ahkerasti. Me osallistuimme itsenäisyyspäivän juhliin, jotka järjestettiin leirintäalueen pizzeriassa. Oli mukavaa laulaa Maamme laulua yhdessä ja kuunnella presidentin puhetta ulkosuomalaisille. Tuli ylpeä ja arvokas olo! Sai kerrankin olla ykköset päällä ja vähän meikkiäkin tuli laitettua.

Muuten päivät soljuu ihan itsekseen eteenpäin. Aamulla Timo lähtee koiran kanssa aamupissille ja tuo tuoreen patongin tullessaan, sillä aikaa olen keittänyt kahvin, paistanut munat ja laittanut koiralle ruuan. Kun lähdettiin reissuun me haaveiltiin ajatuksella aamupalasta ulkona auringonpaisteessa. No…koska meillä tuo karvainen herätyskello herää jo viimeistään klo 7.00, ei ulkona ollut vielä niin lämmintä, että olisi kahvin voinut juoda siellä. Muutenkin ilmat olivat paljon viileämmät kuin edellisenä vuotena. Usein aamulla oli vain 5-10 astetta lämmintä ja kosteaa ja koleaa. Eikä se oikein tahtonut lämmetä kunnolla monenakaan päivänä. Mopoillessa piti olla kunnolla päällä hanskoja myöten.

Mutta paistoi se aurinkokin monena päivänä ja minä nautin! Tämä olkoon nyt alustus seuraaviin tarinoihin, jotka alkavat matkan alusta Finnlinesin laivamatkasta Helsingistä Trawemundeen.