Tänä vuonna on ollut hieno syksy ja se ei ole aiheuttanut niin paljon ahdistusta kuin aikaisemmin.
On ollut mukavaa tehdä pihahommia ja rojujen raivausta nurkista, kun näpit ei ole jäässä.
Viime vuonna 2023 tähän aikaan olimme jo lämpimissä maisemissa matkamökillä.
Yhden yön olimme matkaparkisa Gironassa, joka on Gironan maakunnan pääkaupunki Kataloniassa, Espanjassa.
Timo oli vielä vähän flunssassa, joten teimme vain pikaisen käynnin juutalaiskorttelissa ja linnoituksessa.
Ihania käytäviä ylös ja alas. Siellä olisi voinut kävellä muurilla ympäri kaupungin, mutta kunto ei nyt sallinut sitä.
Nämä vanhat kaupungit ovat aina yhtä ihania, vaikka ovatkin melko samanlaisia joka kaupungissa. Minä voisin vaellella tuntikausia täällä, mutta miespuolinen matkakumppani on nähnyt kaiken yhden kadun perusteella 🙂 Uskomatonta miten kaikki on säilynyt satoja vuosia ja miten runsas historia näillä paikoilla on. Suomalaisena turvemetsän asukkien jälkeläisenä nämä kadut saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja olemaan osa historiaa.
Olen kiitollinen siitä, että uskalsimme toteuttaa näitä retkiä, vaikka aina ensin on hirveä stressi ja säätäminen että kaikki onnistuu. Elämme vain kerran ja elämme jokainen omaa elämäämme. Tämä korostuu näin vanhemmiten vielä enemmän kun lapset ovat aikuisia ja toteuttavat omia haaveitaan eivätkä tarvi meitä siihen. Me olemme molemmat tehneet töitä nuoresta asti kokoajan ja käyneet läpi 90-luvun lamahelvetin, ja selvittiin siitä. Nyt kun elämän loppukaari lähestymässä, niin piru vie sitä ei odotella kotona ja seurata uutisista miten kurjaa kaikki on!
Kyllä elämä kantaa kun vain antaa sille mahdollisuuden ja elää omaa unelmaansa. Aina se ei ole helppoa ja universumilla on outo tapa heittää välillä kapuloita rattaisiin, mutta se myös poistaa niitä sitten kun sen aika on. Nautitaan siitä mikä on itselle tärkeää!
Pakollinen herkkutauko!
Herkkupaikan sijainti, La Caterdralin rappusten alla.
Olen valaisin friikki ja näitähän täällä on joka kadulla. Ihania!
Matkaparkit ovat välillä ahtaita ja karuja. Yhden yön kyllä selviää.
Me ei suunnitella matkareittiä etukäteen (kuten ei elämääkään), vaan katsomme säätiedotusta ja välttelemme sateita ja kylmyyttä. Alaspäin menemme aika nopeasti, jotta löydämme auringon ja lämmön. On mukavampi kierrellä kaupungeissa, kun ei tarvitse pukeutua paksusti ja kärsiä viimasta ja tuiskusta. Toki joskus sade yllättää, mutta se menee nopeasti ohi. Käymme paljon kaupoissa, koska on kiva nähdä mitä muualla maailmassa on tarjolla. Bisnesideat vaan tulvii aivoihin, kun näkee kaikkea erilaista ja kivaa. Etsimme kahviloita joista saa leivonnaisia tai jäätelöannoksia ja istumme tarkkailemassa ihmisiä ja maisemia. Rodin kanssa matkustaessa tulee paljon koiratuttuja ja niiden omistajia eri maista. Pienen koiran kanssa on helppo matkustaa kun sen saa kassiin tai reppuun, jos ei jaksa kävellä. Useimpiin ravintoloihin pääsee sisään ja ainakin ulos. Koskaan meitä ei ole käännytetty pois, vaan on etsitty sopiva paikka.
Ai että tulee muistoja mieleen näistä kuvista 🙂 voin jopa haistaa nenässä tuoksut eri paikoista. Aistit terävöityy matkalla ihan erilailla kun tutuissa ympyröissä ja se tekee hyvää aivoille jotka joutuu erilaisiin tehtäviin. Ihminen muuttuu erilaiseksi uudessa arjessa ja fiiliksissä.
Ja tarina jatkuu…
Vastaa