Tämä syksy onkin mennyt omenoiden roudaamisella. Portinpielessä on ollut ämpäri, josta halukkaat saivat ottaa omppuja. Hyvin kelpasi kaikki mitä vein!
Aikaisemmin jaksoin vain katsoa ikkunasta kuinka omenoita on piha täynnä ja sitten siihen päälle tuli vielä lehdet puista. Nyt sitä on huomannut kuinka väsynyt ihminen voi olla työstä! Aivosumu oli järkyttävä ja sitä lisäsi tietysti vielä nämä naisen omat vuodet. Nyt jopa jaksan illallakin mennä ulos ja tehdä jotain kivaa. Olen aina tykännyt puutarhan hoidosta ja kun ostimme tämän talon sain toteuttaa itseäni. Nyt on kyllä kukkapenkit johonkin hukkunut, mutta niiden raivaus on ensivuonna.
Mummin ahkerat ompun kerääjät innostuivat myös markkinoimaan tuotetta 🙂
Kesäkukatkin vain kukkii ja kukkii lokakuusta huolimatta. Keväällä on mukava täyttää kaikki ruukut ja penkit, mutta syksyllä ei ole niin mukavaa sormet jäässä niitä tyhjennellä. Aikaisemmin kaikki nämä hommat jäi vähän huonolle hoidolle, mutta nyt kun on ollut aikaa, se on ollut niin terapeuttista.
Kun saa hyvät taimet ja jaksaa lannoittaa, niin kyllähän kukat voivat hyvin.
Tämä on se kutkuttava vaihe keväällä. Ja eihän ensimmäinen lasti riitä mihinkään.
Tässä osa jo kasvamassa.
Nämä alkutarinat ovat ihan harjoittelua kirjoitteluun, jos joku tänne eksyy niin tiedoksi 🙂
Seuraavaksi kerään kesän reissuista pienen tarinan.
Vastaa